lauantai 31. toukokuuta 2014

Henkilökunnan muistaminen

Jatkanpa velä tuosta samasta aiheesta kun edellinen kirjoitus... Olen ollut töissä paikassa, jossa osa tykkää muistaa henkilökuntaa jouluna ja keväällä.

Toistakymmentä vuotta kului niissä hommissa ja edelleenkin olen sitä mieltä, että omatekoinen kortti on ihana! Niin kätevä säilyttää tai vaikkapa valokuva.

Ammatin mukaan valitut lahjat on myös kivoja. Eräs kampaajatäti laittoi henkilökunnalle tosi isot shamppoopullot ja tuli kyllä käytettyä!

Maatalon isäntä lahjoitti kasvattieläimistä savustetun paistin :) -oli vähän erikoisempaa makua ja tosi kiva :) .

Itse leivottu leivonnainen on aina kans kiva. Suut makiaksi vaan!

Nimekkäät lahjat myös kuten Marimekko, Aarikka, Arabia, Pentik, Kerman savi, Hackman jne ova myös varmoja valintoja vaikkakin jäävät helposti hyllyyn pölyttymään.

Yksi kiva lintumobiili on ollut tosi mieleinen. Ja erkosiempi lämpömittari -sellaisia käyttöesineitä.

Käsityöt myös kuten jouluna saadut isot havupallot on ihania! Ja kerran sain elämäni ainokaisen hedelmäkorin! Ei loppunut hedelmät ihan heti!

Käsityöt kuten hartiahuivi on tullut myös saatua.

Puutarhatonttu on ilostuttanut vuodesta toiseen.

Nimellä varustettu heijastin on kans oiva valinta. Tai ylipäätään vaikka ilman nimeäkin.

Lahjakortteja esim kauneushoitoloihin on tullut saatua, mutta ne eivät ole ihan kaikkien ostettavissa korkean hinnan vuoksi.

Aina varmat lautasliinat ovat käytännöllisiä. Tai kivat kynät. Suklaa myös. Tai kahvipaketti tai tee. Tai kynttilä.

Lahjan ei tarvitse olla kallis kun se tuo hyvänmielen saajalleen. Ja ennenkaikkea vaikka vain hyvän joulun tai kevään toivotus on paljon. Tai se itsetehty kortti.

Lahja on myös antajansa näköinen :)

Lahjat opelle

Toiset tykkää muistaa opettajaa tai muuta henkilökuntaa. Aina sama mietintä, mitä lahjaksi....

Kukat on tähän aikaan melko kalliita ja välillä ihan kiva muutakin kuin se ruusu... Niitä saa kumminkin niin paljon...

Omatekoinen kortti olisi kiva, muttei aina lapsen mielestä riitä...

Oikeen lehessäkin oli juttua niistä painajaismaisista lahjoista...Mitä opet ei oikeasti halua. No höh... Jossain oli ehsotusta viinipullosta, muttei kyllä ole oikein soveliasta laittaa pientä koululaista viemään semmoista, nöyyy...Tai ei ainakaan minun mielestä.

Keksittiinpä sitte yhdistää kaks kärpästä yhellä iskulla. Ostettiin hillopurkit ja tuunattiin niihin uudet etiketit, semmoiset lapsennäköiset. Eiköpähän tule käytettyä eikä jää huoneen perälle vanhenemmaan. :)

Samanhan vois tehdä jollain muulla .. Vaikkapa mehupullo, hyytelöitä tai muta vastaavaa... mitä kukanenkin keksii.

Kasvisruokaa uunissa

Päivänä muutamana nakkelimme uuniin kasvisruokaa..

2pienoista kesäkurpitsaa viipaloitiin, samoin muuan tommaatti. Niitä ladottiin vuorotellen pataan, sitte lisättiin muuan valakosipulin kynsi viipaleina ja fetajuustua semmonen purkillinen. Lisäksi suolaa, öljyä ja reilusti mustaapippuria.

Uunissa 225c noin tunti. Välillä valeltiin nesteellä ja käänneltiin juustoja, ettei pala ihan korpuiksi.

Potut keitimmä ja nautimma.

Voi mahoton ko oli hyvvää!

maanantai 26. toukokuuta 2014

Leivontaa

Nyt kun näillä seuduin on ollut hieman viileämpää parina päivänä, on mukava taas leipoa pientä lämpimäistä ilman että huusholli kuumenee entisestään.

Eilen leivoin sämpylöitä sopivasti iltapalalle ja yöskin aamupalalle. Ja on niitä vieläkin jäljellä.

Jo eilen illalla päätin, että tänään teen korvapuusteja! Nyt on uuni lämpiämässä ja 3pellillistä odottaa paistumista. Ainakin taikina kuulemma oli hyvää :)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Aarikkaa..

Kun nyt meidänkin seudulla puut alkavat olla täydessä lehdessä, on hyvä laittaa viimein yhdenlaisen puun kuva :)

Aarikan kuusi-kynttelikkö.

Joulukoristehhan tämä ilmiselvästi on, mutta meillä nyt toista vuotta esillä koko ajan vitriinin päällä.

Toissa jouluksi etin koristeita ja päätin vilkaista laatikkoa, jonka lapsuuden kotini entiset naapurit olivat antaneet minun lapsilleni. Jotain sieltä oli parina jouluna esillä ja sitten se innostus jäi. En itekkään muistanut, muuta kuin kimallenauhoja siellä olevan. Mutte heti osui käteeni Aarikan laatikko, johon tämä vanha herra oli kirjoittanut upealla vanhan kansan kaarevalla kaunokirjoituksella: JOULUKYNTTELIKKÖ. Oikea aarrehhan sieltä paljastui!!!

En kyllä yhtään tiennyt, että tämmöinen siellä oli.

En vain tiedä, miten vanha on kun en netistäkään onnistunut löytämään tietoa.

Ei ihan uusimmasta päästä kummiskaan.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Meri

Tänään käytiin pitkästä aikaa merenrannalla retkeilemässä.

Rohkein meistä ui. Hänelle se oli jo 4s kerta tälle kesää. Itse uitin jalkoja meressä, ei se hirveän lämmintä ollut...

Tuuli melkoisesti, joten ilma ei ollut kamalan tukala. Istuskeltiin tovi kivetyksellä ja uitettiin jalkoja ihanan pehmeässä hiekassa.

Väkeä oli melkolailla. Mutta tilaakin oli, joten kaikilla oli omat reviirinsä.

Sammakonkin näin rantavedessä. Plomps vain ja se oli jo meressä enkä enää nähny sitä. Varmaan tämän kevään poikanen. Tai viimekevään.

Eväiksi olin pakannut banaania, mehukeittoa, pillimehua ja keksejä. Oli vain semmoiset välipalaeväät kun lähtiessä söimme ja neljän tunnin reissun päätteeksi vielä keitin kotona.

Memories

Tässä päivänä muutamana maaseutumatkailin paikassa, jossa aina tulvii muistoja mieleen... Mummula ja synnyinseutuni. Sekä mökkiseutua.

Mummulani siirtyi vieraan omistukseen parisenkymmentä vuotta sitten. Ikävä kyllä, uusi omistaja jaksoi käydä siellä vain tovin eikä ole enää käynyt koko paikassa. Ja sen huomaa. Ne pellot, jossa pienenä pyörittiin mukana heinänteossa, ovat niin sankan koivikon ja pajukon vallassa, ettei läpi pääsisi kävelemään. Ja itse mummulan ihana iso pihamaa on myös pajukon valtaama...

Harmillista. Olisin niin suonut, että talossa jatkuisi elämisen meininki.

Aluksi oli outoa, ettei mummulaan voisi enää mennä, vaikkei siellä asukkaita enää ollutkaan niin piipahdimme siellä silloin tällöin. Mutta kun kävin siellä viimeisen kerran, kiersin koko talon ala-ja yläkerran ja kun tuttuja huonekalujakaan ei enää ollut, ei se tuntunut enää samalle paikalle. Kyllä asukkailla ja tavaroilla on suuri merkitys :)

Palautin mieleeni kuitenkin sen eloisan mummulan.

Noustiin muutama puinen porras ja oven vieteri narisi somasti :) . Astuttiin verannalle, joka oli ikkunoita täynnä, kesällä lämmin ja talvella kylmä. Kerran siellä oli rukki ja yritin serkkuni kanssa polkea sitä lujaa, jotta lankaa syntyisi. Setä kulki ohi ja kysyi "eikö lankaa tule. polkekaa lujempaa!"

Sitten tuli piemä eteinen, joka oli L:n muotoinen. Siellä haisi hyvälle. Itse tehdylle leivälle ja "appeelle", joita mummu keräsi joko omille elukoille tai naapuriin vietäväksi.

Oikealla ovi, josta astuttiin pirttiin. Ovi kolahti somasti. Huone täynnä vihreää sävyisiä vanhoja huonekaluja. Hirven sarvet, joissa roikkui avaimia. Pyssyjä oli sen ajan mukaisesti seinällä. Pitkiä räsymattoja lattialla. Ikkunat kolmeen suuntaan. Punainen leivinuuni ja musta hällä. Keltaiset keittiönkaapit. Usein pitkän pirtinpöydän ääressä syötiin liian suolaista käristystä, tai kalaa sekä pottuja. Sekä itsetehtyä leipää. Miesväki vuoli puukolla lihaköntistä palasia leivänpäälle.

Pienen pirtinpöydän ääressä syötiin usein makaronivelliä. Ja maailman parast pannukakkua!

Joskus tiskattiin serkkujen kanssa. Fairy tuoksui ja vesi oli aina liian kuumaa.

Pikku eteinen ja wc ja taas ovesta sisään ja kamari, jossa nurkassa oli vanha, peltinen pönttöuuni. Isossa pakastearkussa oli eskimoita. Hetekka ja vanhoja huonekaluja.

Peräkamarissa oli punainen takka nurkassa ja sänkyjä ja vanha sohva. Mummun pyhäastiat kaapissa.

Ovesta pääsi tuonne L:n malliseen eteiseen, mutta se usein pidettiin lukossa ja kierrettiin pirtin kautta.

Kellariin pääsi eteisestä. Se oli iso. Portaat alas ja 2 erillistä huonetta. Toisessa perunoita ja toisessa mehua.

Eteisestä mentiin myös vintille. Portaat narisi ja tekivät mutkan.

2avointa ullakkotilaa, joissa sahanmurua latialla. Mm vanhoja lehtiä siellä oli, esim prinsessa Victorian 1-vuotiskuvineen.

Toinen huone oli isompi, jossa usein kesäisin yövyttiin isolla porukalla. Talvisin nukuttiin alakerran kamareissa. Ovellinen ullakkohuone, jonne kerran serkun kanssa vietiin kahvivadilla maitoa hiirille. AAika pettyneitä olimme kun ei siellä hiiriä ollutkaan...

Toinen kamari myös, jossa oli vanha matkalaukku ja levysoitin. Sekä sänky, sielläkin joku joskus kesäisin yöpyi.

Tämmöset muistelut tuli mieleeni :)


maanantai 19. toukokuuta 2014

Voikukka

Aina varma kesän merkki on VOIKUKKA.

Oooooiiiii miten ihana tunne nähdä se eka kertaa keväällä!

Sitten niitä tulla tupsahtaa tone, kolmas, neljäs , viides ja pian on vierivieritysten kauniina ketona.

Mutta eipä naurata sitten enää kun muuttuvat hötysiksi, puhalluspalloiksi ja tuuli kuljetta hötysiä ympäriinsä...

Silloin alkaa aivastuttaa :( ja iskee kamala nuha :(

Tällä hetkellä täällä seudulla on alkanut tulla ihania voikukkarykelmiä ja nautitaan niistä niin kauan kunnes alkaa aivastuttaa.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Erkki

Olen tässä useampana vuonna seurannut Erkin päivää ja siihen liittyvää sanontaa

Erkki Turjus turkki päällä
Urpo Urpaanus paijata

eli perinteisesti Erkinpäivänä on ollut kylmää. Muuan lämmin päivä sattunut silti joukkoon  kun olen seurannut ja ihan näin lämmintä kuin tänä vuonna, oli ainoastaan viime vuonna.

Ne lämpimät päivät, mitä aiemmin olen laittanut merkille, ovat olleet sellaisia "kevättakkikelejä".

Mukana useimmiten kumminkin ihan talvivaatekelejä.

Tästä se kesä alkaa! Vaikka meidän pihaa ei pääskyset ole vielä kotiutuneetkaan niin pohjoisemmassakin niitä on nähty.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Punarinta

Viime viikonloppuna yöllä klo 03-05 kamarini ikkunalaudalla laulel lintu kaunista sävelmää ja aloitti sen aina alusta... Tasaiseti koko tuon kaksituntisen.

Oli kyllä tosi kaunista kuunneltavaa, mutta aika ihan väärä kun olisin halunnut nukkua :D

Ihmettelin eräälle lintubongarille, että mikähän lintu se oli ja hän tiesi heti sanoa sen olevan punarinta.

Ja ihan totta, olin bongannut pihalta punarinnan!

Sehän se siis oli.

Aamuvirkku.

Ukkosen kulkuureitti

En tiedä, onko tässä tieteellistä tutkimusperää, mutta vanhankansan ihmiset sanoivat, että

...siitä kohtaa, mistä ukkonen kulkee kesällä ensimmäistä kertaa, tulee se kulkemaan siitä myös koko loppukesän...

Parissa asuinpaikassa olen tuota seurannut ja aika hyvin pitänyt paikkansa useana vuonna molemmissa. Toki poikkeamiakin reiteissä löytyy.

Tämä tuli nyt mieleeni kun näyttäisi nousevan tummia pilviä ja ilmakin lämpesi. Että jokohan tuo jyrähtää tänä päivänä..

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Kesänodotusta....

Puutarhatonttunen odottaa jo kesää. Kylmä tuuli yhä vaikka aurinko paistaakin. Nurmikko vihertää jo jonkin verran.

Keväthommat on vaan vielä alkutekijöissään runsaan siitepölyn takia :/

Mutta tämä tonttunen soittelee haitaria jo iloisesti ja toivottaa kesän tervetulleeksi.

Tai ei tämä oikeasti mikään tonttunen ole vaan yksi 7kääpiöstä!

Koriste on ainakin 11 vuotta koristanut pihaa kesäisin ja hyvänä heiluu vielä :)

Osa tovereista on hajonnut matkan varrella, mutta tämä tyyppi sen kun porsuttaa menemään :)

Äitienpäiväherkkua

Tein pikakakun äitienpäiväksi, tuttu jo lapsuudesta.

Marie keksejä
Appelsiinjuomaa
Kuohukermaa
Sokeria
Hilloa

Ladoin vadille keksejä niin paljon kuin sopi. Pullasudin avulla kosteutin ne mehulla. Väliin haluamansalaista hilloa. Keksikerros entisten päälle (tulee ikäänkuin torneja näistä kakkusista) ja kostutus. Seuraavaan väliin kermavaahtoa. Taas keksiä , kostutus ja lopuksi kermavaahtonokare. 

Toki voi koristella haluamallaan tavalla tai tehdä kerroksia niin monta kuin haluaa.

Kaikille maistui!

Lapsuudessa söin sellaista, joka oli kostutettu kahvilla.

torstai 8. toukokuuta 2014

Nakkistroganoff

Mietin, että mitä tänään ruuaksi... Tuli sitte mieleeni nakkistroganoff! Pitkästä aikaa! Namskista!

Potut kattilaan ja pannulle sopivassa suhteessa sipulia, valkosipulia, tomaattipyrettä ja jauhoja. Vettä sekaan ja hämmennystä tasaiseksi. Kasvisliemikuutio, suolaa ja mustaapippuria myllystä, nakkeja  ohkasina siivuina sekä suolakurkkua. Lopuksi sitten vielä lorautan kermaa vaikka maku oli jo nyt hyvä. Tuskin huononee kermatilkan myötä ;)

Maltan tuskin odottaa, että potut kypsyy ja päästään syömään.

Tuoksu on ainaski hyvä.

Kokatkaapa!

tiistai 6. toukokuuta 2014

Takkutukan apukeino

Takkutukalle on oiva apukeino tämä Tangle Treezer -harja.

Etenkin pitkä tukka selviää aika helposti.

Olen pitänyt hyvänä tuota suihketta myös tavallisen harjan kanssa ja nyt pullossa on pelkkä vettä, jota suihkautan kun harjaan pitkiä hiuksia.

En uskonut harjaa noin hyväksi, ennen kuin itselleni sitä kokeilin.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Lintu

Tänä aamuna heräsin ennen klo 05 siihen, että kummallinen ääni kuului jostain...Nostin päätäni ja tajusin, että sehän oli iloinen pikkulintu, joka sirkutteli kimakasti ikkunan takana.

Ei ollut kuitenkaan se sama pikkulintu, jota en koskaan nähnyt, mutta useana vuonna sekin herätti minut aamun valjettua "TVIT TVIT"-äänellään... Monesti olen miettinyt, että mihinköhän se pikkulintu-ressukka joutui kun tänä vuonna ei ole enää herätellyt... Tämä tämän aamuinen oli selvästikkin täysin eri tipunen.

Kuvassa yksi lintu koristeesta, joka on olohuoneessani. Pitkässä ketjussa monta ihanaa pikkulintua, kaikki vähän eri suuntaan.

Kaunis.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Lapikas

Toukokuu ja meikäläinen lähti taas kylille talvikengät jalassa...O-ouuu!!! Noo, eipähän meneillään ollu flunssa päässyt ainakaan pahenemaan... ;)

Kuvassa seinällä oleva nahkainen koriste-Lapikas, jonka sain ystävältäni 90-luvun alussa kun hän lähti opiskelemaan kauemmas ja sen myötä muutti toiselle puolen Suomea ja perusti perheen sinne.

Näemme kuitenkin aina silloin tällöin ja pidämme yhteyksiä netin kautta. Jatketaan juttua aina siitä, mihin se viimeksi jäi. Mukavia muistoja äärettömän paljon :) . Oltiin naapureita ja myöhemmin työkavereitakin.

Öökin tölli

Sit oli kans toinen ope, joka käytti tuota sanontaa "Öökin tölli" ...

Ihan tarkkaan en muista, mitä sillä tarkoitti ja mihin se liittyi, mutta sitä viljeli usein. "Seki on ko öökin tölli!"

Ope oli jostain ihan eri puolelta Suomea kotoisin, liekkö sanonta sieltä päin. Täällä en ole kuullut muitten puhuvan niin.

Luonteeltaan ei tämä ope ollut kovin häijy eli sanonta ei viittaa mihinkään semmoiseen.

Härski silli

Meillä oli yks ankara, sodan käynyt ope yläasteella..

Halusi aina sanoa sen viimeisen sanan, ja totta vie osasi sen taidon!

Tykkäsi haastaa etenki poikia. Teki kyllä tosi helppoja ja asiallisia kirjallisia kokeita.

Jos joskus meinasi olla "häviöllä" joissakin, harvinaisissa, pienissä väittelyissä poikien kaa, tämä ope tuumasi "Sinäki makkaat ko härski silli!" (pojat nojas kättä vasten pulpetissa...)

Ei taitais onnistua nykypäivänä enää moinen...